Madhabit aloittelijoille

Aloittelijan opas koulukuntiin (mädhäbeihin)

Islamin lainopin koulukunnat , mädhäbit tai mäthhäbit, on yksi aihe, jonka usea uusi Muslimi kokee sekavaksi ja monimutkaiseksi, vaikka sen ei sitä tarvitsisi olla. Eräät ajamme islamilaiset liikkeet ovat tehneet aiheesta vaikean jakamalla muslimeita ryhmittymiin. Kaikesta huolimatta aihe on hyvin yskinkertainen. Islamissa on neljä lainopillista koulua, jokainen nimetty perustajansa mukaan: Hanafi nimetty Imam Abu Hanifan mukaan, Shääfi'i nimetty Imam Shääfi'in mukaan, Määliki nimetty Imam Määlikin mukaan ja Hanbali nimetty Imam Ahmed ibn Hanbalin mukaan.

Mikä siis on Mädhäb?

Mädhäb on ennenkaikkea tarkka metodologia jota oppineet käyttävät johtaessaan Islamin lainsäädäntöjä. Jokainen mädhäb eroaa toisesta hieman metodologiassaan, ja tämä aiheuttaa sen, että säädökset poikkeavat toisistaan joissain tapauksissa, joskin erot ovat yleensä pieniä ja toisarvoisissa kohdissa. Kaikki neljä ovat yksimieliset Islamin perususkon kohdalla ja enemmistön päätelmistä kohdalla ja ne eivät siis ole erillisiä lahkoja tai ryhmittymiä Islamin sisällä. Ne ovat myös yksimieliset metodiensa lähteistä: eli että Islamin alkulähteinä ovat Koraani ja Profeetan (Allahin raha ja siunaukset hänelle) Sunna. Erot tulevat hienosäätöisemmissä kohdissa ja pienissä yskityiskohdissa, joista monet ovat mahdottomia ratkaista. Esimerkiksi: kuinka sovitella kahden vastakkaisen tekstin väliset ristiriidat, jos sanalla on arabiankielessä monta eri merkitystä, jos kyseessä on vaikkapa nykyikainen uudempi asia, josta ei ole selvää säädöstä. Joissain tapauksissa, oppineilla yhden koulukunnan sisällä on myös eriäviä mielipiteitä toisistaan.

Monet ihmiset käsitteellistävät mädhäbit vain kokelmaksi säädöksiä, pääasiallisesti siksi kun etsiessään vastausta tiettyyn ongelmaansa, onko siis jokin asia halal vai haram, he tarkistavat vain sen yhden seuraamansa koulukunnan säädökset. Jotkut taas väärin luulevat näiden olevan kokoelmia sen Imaamin 'mielipiteistä' jonka mukaan koulukunta on nimetty. Päinvastoin, mädhäb on kokoelma säädöksiä, jotka perustuvat Koraaniin ja Sunnaan käyttäen hienostuneita menetelmiä säädösten johtamiseen, jotka neljä Imaamia kehittivät. Joten itse asiassa kun hän etsii tietyn mädhäbin lainsäädöstä, niin itse asiassa hän etsii säädöksiä, jotka oppineet ovat johtaneet käyttäen sen mädhäbin metodologiaa.

Nämä lainsäädökset eivät siis ole kerätty lyhyen ajan kuluessa. Metodologiat ja lainsäädökset on satojen vuosien ajan tarkistettu ja tarkennettu satoen eri oppineiden toimesta, aina tähän päivään saakka.

Onko minun seurattava mädhäbiä?

Ikävä kyllä monelle uudelle muslimille on erittäin vaikeaa saada tietoa eri mädhäbeistä. Tämä on pääosin siitä syystä, että muslimiyhteisöt seuraava sekavaa kirjoa eri koulukuntia tai sitten ei mitään, ja myös siksi, että englanninkielinen (saati suomenkielinen) kirjallisuus aiheesta on lähestulkoon olematonta. Mikäli et kykene löytämään tietoa mistään mädhäbistä, älä suotta murehdi – koulukunnan seuraaminen ei ole asia, joka määrittää sen oletko muslimi vai ei, eikä edes sitä oletko hyvä muslimi vai et. Itse asiassa suurin osa esim. Amerikan muslimeista kokevat tämän liian vaikeaksi ja siten usein harjoittavat islamia siitä lähteiden sekamelskasta mitä on saatavilla: kirjat, luennot, paikallinen moskeijan imaami ja muslimiystävät.

Aiheesta onko seurattava mädhäbiä, on monia eri mielipiteitä, mutta suurin osa oppineista kautta aikojen ovat olleet sitä mieltä, että on suositeltavaaa jopa vaadittua seurata yhtä mädhäbiä yhdestä tietystä syystä: henklökohtainen johdonmukaisuus. On parempi ja paljon johdonmukaisempaa (ja järkevämpää) pitäytyä yhden mädhäbin metodeilla johdetuissa lainsäädöksissä. Tämä myös estää meitä seuraamasta omia halujamme ja ei salli meidän 'mennä mielipideostoksille', etsien sellaisia, jotka meitä eniten miellyttäisi.

Kuitenkin jos on todellinen tarve, aja seuraamasi mädhäbin säädös aiheuttaisi sinulle liikaa vaikeutta, niin on sallittua ikäänkuin lainata toisen mädhäbin säädöstä. Pidä kuitenkin mielessä että tämä tulee tehdä vain todella pakottavasssa tarpeessa ja parasta olisikin siinä tapauksessa kysyä oppineelta ja saada täten kuulla mikä on paras ja varmin tapa ottaa toinen mielipide seurattavaksi jne. Täällä lännessä tosin kun on hyvin vähän oppineita, paras olisi pitäytyä yhdessä mädhäbissä mahdollisimman pitkälle.

Kuinka minä valitsen?

Mädhäbin valinta ei tarkoita siis sitä, että pidät vain sitä mädhäbiä oikeassa olevana ja toisia väärässä. Itse asiassa aiheesta on 'idzma' eli oppineiden yksimielisyys, että kaikki neljä ovat yhtä oikeassa ja pitäviä. Ei ole mitään yhtä mädhäbiä, joka olisi 'lähempänä sunnaa'. Seurattavan koulukunnan valinta ei ole mikään elämän ja kuoleman päätös ja sen voi aina vaihtaa. Jos sinulla on mahdollisuus päästä käsiksi eedistyneeseen materiaaliin aiheesta, voit tutkia minkä niistä metodologia on eniten mieleesi, mutta helpointa on valita mädhäb, joka on lähinnä omaa elämäntilannettasi ja tarpeitasi. Esimerkiksi sanotaan, etta Hanafi mädhäbin oppineet ovat käyttäneet eniten aikaa johtaakseen säädöksiä ei-muslimimaissa asuville. Toiset taas sanovat, että Shääfi'i madhab on tiukempi säädöksissään, joten siten 'varovaisempi'.

Voit valita myös perustuen asuinpaikkaasi tai puolisosi maahan. On paljon helpompaa, jos koko perhe seuraa samaa mädhäbiä, sillä silloin kaikki toimiii kaikissa asioissa samoin, ja mikäli on uskonnollista riitaa, tiedätte mistä lähteistä haette apua. Samoin on helpompaa seurata samaa mädhäbiä kuin valtaosa ympäristöstä, eli asuinmaan/puolison kotimaan vallitsevaa mädhäbiä. On myös hyväharkita, mikälijoskus aikoo mennä johonkin muslimimaahan opiskelemaan, niin mikä sen maan vallitsevat mädhäbit ovat.

Entä ne, jotka seuraavat eri mädhäbiä?

Oli aika islamin historiassa, jolloin ihmiset kohtelivat toisen mädhäbit edustajia kuin toisen lahkon edustajia, kieltäen toisen mädhäbin edustajan perässä rukoilemisen tai naimisiinmenon eri mädhäbiläisen kanssa. Tämä johtui, siitä että vallitsi syvä tietämättömyys oikeastaa tavasta seurata mädhäbiä ja kohdella toista mädhäbiä seuraavia. Jopa tänäpäivänä saatat kohdata ihmisiä moskeijoilla, jotka väittävät sinun rukoilevan väärin. Kuten edellä mainittu, satojen vuosien ajan on oppineiden välillä vallinnut yksimielisyys siitä, etää kaikki neljä koulukuntaa ovat voimassa olevia lainopin koulukuntia. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että niinkauan kuin seuraat yhtä tulkintaa, niin sinun ei tarvitse huolehtia tekeväsi mitään väärin,eikä sitä että eritavoin tekevättekisivät mitään väärin.

Tämä myös tarkoittaa monessa tapauksessa sitä että on useampia kuin yksi oikea tapa tehdä jotain, kuten mihin asentoon laittaa kädet rukouksessa, tai että on sallittua silti rukoilla Imaamin takana joka tekee wudunsa hieman erilailla. Tälläiset eroavaisuuden yleensä aiheutuvat siitä, että Profeetta (Allahin rauha ja siunaukset hänelle) usein teki asioita eri tavoilla ja näillä pienillä yksityiskohdilla ei ole mitään merkitystä henkilön rukouksen pätevyyteen.

Yksi hyvin klassinen esimerkki: Määliki koulukunnassa ihmiset liikuttavat sormeaan jatkuvasti istuessaan rukouksen lopussa. Mutta taas Shääfi'i mädhäbissä ei liikuteta sormea ja kaksi yliimääräistä liikettä mitätöi rukouksen. Tämä EI siis tarkoita sitä, että henkilön, joka seuraa Määliki mädhäbiä, rukous olisi Shääfi'i mädhäbin seuraajan silmissä mitätöity. Meidän ei tule soveltaa omaa mädhäbiämme toisiin. Sensijaan, jokaisen henkilön oma rukous on pätevä sen metodologian mukaan, jota hän itse seuraa, niinkauan kuin hän seuraa metodologiaa, joka on yhteisömme oppineiden päteväksi toteama.

Eräät Muslimit Sanovat Ettei Saisi Seurata Mädhäbiä Koska se on 'Sokeaa Seuraamista'.

Mitä Tämä Tarkoittaa?

Hiljattain eräät muslimit ovat ottaneet sellaisen mielipiteen, että mädhäbin seuraaminen on 'sokeaa seuraamista', sillä me seuraamme säädöstä tietämättä sen perusteita Koraanista ja Sunnasta. Kuitenkaan suurimmalla osalla Muslimeita ei ole tarvittavaa tietoa, jota vaaditaan säädösten johtamiseen. Suurella osalla meistä ei ole edes mahdollisuutta päästä käsiksi saati ymmärtää niitä monimutkaisia syitä säädösten taustalla. Täten tämä 'taqliid' eli 'seuraaminen' on välttämätöntä, sillä me emme kaikki voi olla oppineita. Jotkut ryhmittymät kutsuvat tätä 'sokeaksi seuraamiseksi' ja saavat sen kuullostamaan huonolta asialta, mutta totuus on, että jokainen muslimi mistä tahansa mädhäbistä tai itsetunnustetusta mänhädzistä 'seuraa sokeastiä tai paremminkin tekevät 'taqliid'jollekin. Ei-oppineiden on pakko ottaa säädöksensä joltain oppineelta, useimmiten ymmärtämättä tai tietämättä säädösten taustalla olevia syitä alla keskusteltavien asioiden vuoksi.

Mitä Jos Luen Hadithin Joka Näyttää Menevän Koulukuntani Säädöstä Vastaan?

Jatka sitä mitä olit tekemässä - seuraa koulukuntaasi. Kun luet hädithin,luet sen yksinään, tietämättä teksteistä, jotka siihen liittyvät, kuten mitä toiset oppineetovat sanoneet, toisia versioita samasta hädithistä, kenties vastakkaisista häditheistä. Mikäli olen uusi muslimi, et todennäköisesti tiedä alkuperäistäarabiankielistä hädithiä itseään tai sen avainsanojen eri merkityksiä klassillisessa arabiassa. Ymmärrä, että lainsäädösten tekeminen on niin monimutkainen prosessi että se vaatii suorittajaltaan monia asioita. Vaikkakin meitä on kehoitettu lukemaan Koraania ja Profeetan (Allahin siunaukset ja armo hänelle) sanontoja saadaksemme niistä inspiraatiota ja tietoa, mutta meillä ei ole lupaa johtaa niistä säädöksiä omin päin teksteistä saati sitten niiden käännöksistä.

Miksi Emme Voi Vain Lukea Koraania ja Hädiithejä ja Tehdä Omia Päätelmiä?

Oppineemme ovat asettaneet erittäin korkeat standardit itselleen ja toisille oppineille. Hyvin laaja tietomäärä on tarpeen ennekuin saavuttaa tason jossa voi kyetä tekemään idztihäädiä – eli johtaa lainsäädöksiä suoraan Koraanista ja Sunnasta. Tämä siksi, että säädösten johtaminen on niin monimutkainen prosessi ettei sitä voi yrittää edes jokainen. Niin laaja tietomäärä on lähes käsittämätön meille tänäpäivänä, ja edelleenkin on keskustelua siitä montako elossaolevaa oppinutta on jotka ovat saavuttaneet tämän tason. Laajinkin ryhmä tälläisiä voidaan laskea yhden käden sormilla. Vaatimukset säädösten johtamiseen Koraanista ja Sunnasta ovat niin korkeat koska vaihtelevien asioiden, jotka oppineen on otettava lukuun, määrä on niin suuri, jotkut on jo mainittu yllä.

Joitain alku pätevyysvaatimuksia oppineelle ovat:

-Aloita yksityiskohtaisella ja tarkalla klassisen arabian osaamisella – fusHan,ei nykyarabian eikä myöskään minkään alueellisen murteen. Koska kaikki tekstit liittyen Koraaniin ja Sunnaan ovat tällä kielellä, täytyy olla tämän kielen tieteilijä enenkuin voi tulla Islamin oppineksi. Ei riitä vain osata puhua, lukea ja kirjoittaa kieltä sujuvasti, vaan täytyy myös olla yksityiskohtainen ymmärrys arabian kielitieteistä. Tähän sisältyy kielioppi joka kattaa muoto-opin, lause-opin ja merkitysopin. Pitää myös olla opetellut ulkoa monet tutkielmat joita suuret oppineet ovat kielestä kirjoitaneet. Lisäksi tulee olla hyvin perillä esi-islamilaisesta runoudesta, joka on lähde sanojen merkityksille, sillä siitä tiedämme kielen Koraanin ilmestymisaikaisen käytön. On myös olemassa valtava aineisto arabiankielen sanakirjoja, monet niistä hyvinkin erikoistuneita, kaikki Islamin oppineiden kokoamia.

Suurin osa ihmisistä nykypäivänä eivät edes täytä näitä kriteerejä, saati vielä edistyneempiä:

• Osata ulkoa koko Koraani (kaikki seitsemän eri lukutapaa mukaanluettuina)

• Olla ulkoaopetellut tuhansia hädiitejä kertojaketjuineen sekä kirjat joissa on henkilöhistoriallista tietoa kertojaketjuissa esiintyvistä ihmisistä

• Satojen eri klassisten hädith aiheisen teoksen ulkoa opettelu (ei siis pelkkä lukeminen)

• Profeetan SAWS elämänkerta (siira)

• Profeetan seuralaisten sanomia

• Autenttiset Koraanin selitysteokset (tafasiir)

• Yksityiskohtaiset metodologiset periaatteet eri koulukunnilta

• Oppineet pitävät jopa tietämystä hengellisista tieteistä olennaisena, jopa oppineelle, joka erikoistuu teknisempään tietoon, sillä tiedolla on aina hengellinenkin ulottuvuus.

Kaikki tämä tietomäärä vaaditaan siis oppineelta jolla olisi täydet valmiudet johtaa Koraanista ja Sunnasta päätelmiä mahdollisimman tarkasti. Vaikkakaan tämä ei takaa ettei virheitä esiinny, Profeetta SAWS itse kertoo kuuluisassa hädithissä että oppineet jotka oikein kovasti yrittävät mutta saavat väärän vastauksen, niinhän tulee siltikin palkituksi yrityksestään. Myöskin toisten aikalaisten oppineiden tarkistaminen ja kritisointi on hionut koulukuntien systeemin siksi hienostuneeksi ja tarkaksi mitä se tänäpäivänä on.

Kaikista näistä syistä, on väärin ei-oppineen itse alkaa johtaa päätelmiä olematta täysin perillä asioista ja senkaltainen päätelmä tulee väistämättä olemaan pikemminkin kauempana sunnasta kuin lähempänä. Tässä valossa me voimme nyt ymmärtää mädhäbin seuraamisen, Abdul Hakim Muradin sanoin, 'hienostunut tekniikka bid'ojen eli uudistusten välttämiseksi'.

Bid'aat eli uudistukset uskonnossa

Sheikh Uthman Dan Fodio:

’Bid’an’ eli harhaopin, uskontoon kuulumattoman uudistuksen välttämisestä, sen jaotteluista, jne...

’Bid’an’ laajuus

’Bid’an’ laajudesta on sanonut Abul- Hassan as-Saghir, ”Se on sitä mikä vie pois Koraanista ja Sunnasta sekä oppineiden Yksimielisyydestä (Ijmasta)”. Al-Faakihaani sanoi, ”Yksinkertaistettuna, kyseessä on uskontoon keksityt asiat, jotka näyttävät siltä kuin nämä olisivat osa uskontoa. Ahmad az-Zarruq sanoi kirjassaan ’Umdat l’murid as-Saalik’, ”Uudistus eli bid’a Shari’an mukaan on asia, joka näyttää kuin se olisi osa uskontoa, muistuttaen uskonnollista asiaa, sitä kuitenkaan olematta. Tämä on siitä huolimatta, onko muistuttaminen muodossa (bi ’l suura) vai merkityksessä( bi ’l haqiqa) .”

Tämä on yhteensopivaa Hadithin kanssa, jossa Profeetta (Sallallahu alaihi wa sallam) toteaa: ”Jokainen uudistus on bid’aa ja jokainen uudistus on harhaa.”

Oppineet (Allah olkoon heihin tyytyväinen) ovat selittäneet Ylläolevan perimätiedon tarkoittavaksi, että uskontoon lisätään jotain, joka muuntaa shari’an säädöstä, ja vielä ollaan luulossa, että se on osa uskontoa.

Kuitenkaan tämä ei kata kaikkia uudistettuja asioita yleisesti, varsinkaan jos shari’a käsittää kyseisen periaatteen ajatukseltaan. Siinä tapauksessa, se luetaan shari’aan kuuluvaksi. Tähän liittyen on Umarin (radhiAllahu anhu) sanat koskien Ramadhanin sunna-rukouksia (at-Taraweeh),” Tämä uudistus (bid’a) on hyödyksi.” Hän kutsui sitä bid’aksi koskien muotoa, jonka se omaksui. Muutenhan se on sunna syystä, että Profeetta (sallallahu alaihi wa sallam) suoritti sen kolmena yönä elinaikanaan. Sen suoritus vakiintuu hänen sanoistaan, ”Totisesi pelkäsin teidän pitävän sitä pakollisena.” Täten hän ilmaisi mahdollisuuden tämän tavan vakiinnuttamiseen, kuten Umar (radhiAllahu anhu) myöhemmin teki, muiden sahaboiden yksimielisesti hyväksyessä tämän päätöksen.

Jos nyt tähän sanoisit, että ”Kuinka moitittava bid’a (al-bid’a al makruuh) voi olla harhaa (dhalaala), jos moitittava teko tältä osin on sallittua (al-Jaa’iz), kun ajatellaan, että Profeetta (SallAllahu alaihin wa sallam) sanoi, että kaikki bid’a on harhaa?” Minä sanon, että Ahmad az-Zarruq sanoi kirjassaan että, ” On sallittua tehdä moitittavia tekoja, mutta uuden luominen/keksiminen on kiellettyä, sillä se on sama kuin menisi itsensä Lakienanatajan lakeja vastaan, mennen ohi sen, mitä hän on määrännyt.

Bid’an välttämisen pakollisuuden todisteet

Mitä tulee todisteisiin bid’an bid’an välttämisen pakollisuudesta, tulisi meidän todeta, tehköön Allah meidät ja teidät menestyviksi, että todisteet tähän ovat samat kuin todisteet Sunnan seuraamisen pakollisuudesta. Tämä on siksi, että asian määrääminen käytännössä kieltää sen vastakohdan. Tähän pitäisi riittää Allahin sanat:

”Tämä on minun tieni; sitä siis vaeltakaa. Älkää käykö muita teitä, sillä ne eksyttävät teidät Hänen tieltään!” (al-An’am 6:154)

Ibn Mas’ud (radhiAllahu anhu) kertoo, että Allahin lähettiläs (SallAllahu alaihi wa sallam) eräänä päivänä piirsi viivan meidän eteemme. Sitten hän piirsi viivoja oikealle ja vasemmalle puolelleen ja sanoi: ”Tämä on minun tieni ja nämä ovat poikkeavia teitä. Ja jokaiselle muulle tielle on paholaisia kutsumassa ihmisiä.” Luulen, että han sanoi ihmiskunnasta. Tällä hän tarkoitti ’bid’an ihmisiä’ (ahlu ’l-bid’a). Sitten hän resitoi seuraavan Koraaninkohdan ”Tämä on minun tieni; sitä siis vaeltakaa. Älkää käykö muita teitä, sillä ne eksyttävät teidät Hänen tieltään!”

Al-Mujahid ja Zaid ibn Aslam sanovat: ”Hänen tiensä on Islam ja sunnah, ja muut tiet ovat uudistuksia ja turmeltuneita intohimoja.” Minkä myös tulisi riittää teille on Profeetan (SallAllahu alaihi wa sallam) sanat: ”Joka tuo tähän asiaamme jotain, mikä ei siihen kuulu, saa sen hylätyksi.” (Bukhari ja Muslim)

Al-Ishbili toteaa ’al-Abba’een an-Nawawiyya’ kommentaarissaan (joka muuten käsittelee pääosin juuri ylläolevan hadithin merkitystä), että: ”Tämä Hadith on tärkeä perusta (qaa’ida) uskonnon perusperiaatteissa. Se on myös tyhjentävän puheen (jawami ’l-kaliim) joukosta, joka Profeetallemme (SallAllahu alaihi wa sallam) annettiin.” Hän jatkaa, ” Kirjoittaja (tarkoittaen an-nawawi) sitten mainitsee, että Muslim-kokoelmassa on toinen hadith, jota pidetään hyvänä (hassan), jonka mukaan Allahin lähettiläs (SallaAllahu alaihi wa sallam) sanoi: ”Joka tekee teon, joka ei ole asiamme mukainen, se hylätään häneltä.” Tämä siksi, jos joku vaikka kieltääkin keksineensä mitään. Tämä hadith tuomitsee teon huolimatta siitä, onko suorittaja keksinyt sen itse vai ei.”

Hän jatkaa myöhemmin, ”On tärkeää, että opettelette tämän hadithin ulkoa ja kierrätätte sitä sekä käytätte sitä tuhotaksenne moitittavia tekoja.”

Kirjan al-Ifsaah kirjoittaja sanoi tätä ylläolevaa hadithia koskien: ” Lakiopillisesta näkokulmasta tulee ymmarretyksi tässä, etta se joka keksii jotain uskontoon, joka siita ei ole, niin tama silloin hylataan; tarkoittaen siis, etta se silloin palautetaan hanelle ja hylataan. Ja hanen sanomansa : ”... joka ei siita ole...” tarkoittaa sita, joka ei ole hyvaksyttya siina. Kuitenkaan siis perusteista lahtevia johdannaisia (tafree ’l’ usuul) ei lasketa hylattyjen joukkoon. Kuten [1] Koraanin kirjoittaminen kirjaksi, [2] Madhabit, jotka vakiinnutettiin patevien lakioppineiden (fuqahaa), jotka suorittivat riippumatonta arviointia (ijtihad) tarkastamalla tiedon tulevan suoraan Profeetalta SAWS, parhaaksi katsoman tavan mukaan, [3] Muut kirjat, kuten kielioppi, aritmetiikka seka muut tieteet, jotka rakentuvat Profeetan SAWS opetusten ymparille. Eli mikaan naista yllaolevista asioista ei sisally taman hadithin piiriin. Hanen SAWS sanomansa:”Joka tekee teon, joka ei ole yhteensopiva asiamme kanssa”, tama siis tarkoittaa meidan tuomion ja luvan, ”..silloin se hylataan hanelta”, tarkoittaen, etta se palautetaan hanelle, eika sita palkita.

Uudistusten (bid’a) jaottelut

Mita tulee uudistusten jaotteluun, al-Qaraafi sanoi: ”Niita on viisi eri osa-aluetta.

Ensimmainen osa-alue on ne, jotka ovat wajib yksimielisesti eli ijmalla. Nama ovat niita asioita, jotka sisaltavat perusperiaatteet ja saa todisteensa Shari’asta – kuten Qur’anin yloskirjaaminen seka muiden shari’an tekstien, pelosta, etta ne unohtuisivat ja katoaisivat ajan kuluessa. Totisesti naiden em. Asioiden saattaminen seuraavien sukupolvien tietouteen on velvollisuutemme oppineiston yksimielisyydella (ijmalla). Ja naiden tekematta jattaminen on kiellettya yksimielisesti (ijmalla). Tamankaltaisen uudistuksen kohdalla ei ole mitaan mahdollisuutta, etta olisi minkaannakoista erimielisyytta.

Seuraava osa-alue on ne asiat, jotka ovat yksimielisesti kiellettyja (muharram) yksimielisyydella. Tama osa-alue kattaa ne asiat, jotka ovat selkein shari’an todistein kielletyt – kuten verot, tiedottomien suosiminen tietavien sijaan, ihmisten asettaminen uskonnolliseen toimeen sukuperinnon, eika sopivuuden vuoksi jne.

Kolmas jako on ne asiat, jotka ovta suositeltavia (manduub). Tama sisaltaa perusteet suositeltuihin tekoihin ja niiden johdannaiset, joiden todisteet saadaan shari’asta. Kuten taraweeh rukous, Imaamien, lakioppineiden ja muiden auktoriteettien tunnusomainen asema – vaikkakin tama oli vastoin sita, mita sahabat (Olkoon Allah heihin tyytyvainen) tekivat. Taman peruste on, etta paamara ja hyvinvointi ei tule taatuiksi, ellei johtavia henkiloita kohtaan saada kunnioitusta kansan sydamissa. Sahaboilla oli luontainen merkitys, joka oli uskontoa, diin. Tama jatkui nain, kunnes sahaboiden sukupolvi oli kuollut ja hallitukset tulivat virheellisiksi. Sitten tuli sukupolvi, joka ei arvostanut enaa muuta kuin ulkoista merkittavyytta. Tasta syysta ulkoiseen piti alkaa kiinniittaa huomiota, jotta yhteison yleinen hyvinvointi voitiin taata.

Neljas osa-alue on ne asiat, jotka ovat moitittavia (makruuh). Nama sisaltavat asiat, joiden perusteina on moitittavat asiat ja saa todisteensa Shari’asta – kuten maarittaa tietyt paivat siunauksille ja tietyt paivat tietyille hyville teoille. Tahan kategoriaan mahtuu myos maariteltyjen suositeltujen tekojen lisays; kuten lisata maaraa du’oissa, kuten sanoa rukouksen lopussa

SubhanAllah 33 kerta(lista tahan siis), Alhamdulillah 33 kertaa ja Allahu Akbar 33 kertaa. Taten han siis tekisi enemman kuin Lainantajan maarittama raja edellyttaa. Tama on moitittavaa, silla se osoittaa menemista Lainantajan maaritysten edelle ja osoittaa kohteliaisuuden puutetta Hanta kohtaan. (tama ei siis esta sanomasta muuta nafl dhikria erikseen, mutta suositeltuun sunna tekoon ei tule lisata asioita).

Viides osa-alue on ne asiat, jotka ovat sallittuja (mubaah). Tahan kategoriaan kuuluvat siis sallitut teot, joiden perusteet loytyvat shari’asta – kuten maanviljelyyn kaytetyt apuvalineet elinkeinon parantamiseksi, hienojen vaatteiden pitaminen, kauniiden kotien rakentaminen jne.

Kirjan al-Istifa’u kirjoittaja sanoi: ”Uudistus on sita, mita ei ollut Profeetan SAWS aikana.” Ibn Abd as-Salam sanoi: ”Naiden uudistusten sisalla ovat ne asiat, jotka ovat waajib eli pakollisia uudistuksia, kuten tieteet, joiden avulla Koraania voidaan ymmartaa paremmin – kuten kielioppi, kaunopuheisuus, ja muu vastaava. Tama on siksi, etta ilman niata shari’an sailyttaminen olisi mahdotonta. Mikali pakollista tulosta ei voida saavuttaa ilman tiettyja keinoja, silloin myos keinoista tulee waajib. Uudistusten joukossa on myos asioita, jotka ovat kielletyt (muharramaat), kuten lahkojen kuten Jabriyyan sanominen, ettei luoduilla asioilla ole mitaan valtaa itsella; tai Murjiyya lahkon sanomisella etta vain uskottomille on ikuinen rangaistus. Naiden lahkojen vastustaminen ja taten shari’an turvaaminen on pakollinen velvollisuus (fard kifaya). Uudistusten joukossa on niita, jotka ovat suositeltavia (manduub), kuten taraweeh rukoukset, sotavaruskuntien rakentaminen seka tasawwufin tieteen yksityiskohtainen yloskirjaaminen. Myos uudistusten joukossa on sallittuja asioita kuten hyvasta ruuasta, juomasta, vaatteista ja kodeista nauttiminen, seka vaikkapa vaatteiden hihojen laajentaminen.

Mikä on mahdollista ja mikä on mahdotonta uudistusta (bid'aa)

Mitä tulee siihen, missä on paheksuttavaa (al-Inkar) ja siihen missä ei ole paheksumista (laa yunkar) uudistuksista, totea ja tehköön Allah sinut menestyksekkääksi – että asia on aivan kuten Izzaddeen Abdas-Salaam sanoi, ”Paheksuminen tai vastustaminen liittyy on suhteessa siihen tekoon, josta on yksimielisyys sen pakollisuudetsa tai kiellosta. Joka jättää teon tekemättä jonka pakollisuudetsa on erimmielisyyttä, tai tekee teon, jonka kiellosta on erimielisyyttä (jos hän silti seuraa joitain oppineita siinä), silloin siinä ei ole estettä, paitsi jos hän seuraa oppinutta teossa, jonka laillinen asema on kumottu.”

Minä sanon, se perustuu tälle asialle, että sinun ei ole sallittua olla hyvaksymättä kenenkään uudistusta, ellet ole varma, että teko on niiden uudistusten joukosta, jotka on yksimielisesti kiellettyjä. Ja jos teko on kiellettyjen joukossa, niin silloin vastustus tulee tehdä vilpittömyydellä ja johdatustuksella, joka on yksinkertaisesti hyvän neuvon anatminen ja hyvien tekojen näyttäminen käytännössä.

Izzaddeen AbdusSalamin tarkka sanoitus on, ”Kaikki ylistys kuuluu Allahille, huomioi, että uudistuksia on erityyppisiä. Ensimmäinen tyyppi on ne, jotka shari'a on todistanut olevan hyvin suositeltavia (manduub), tai pakollisia (waajib) – mutta joita vain ei ole tehty ensimmäisten muslimien aikana. Tämä on hyväksyttyä bid'aa (bid'atu hassana). Toinen laji on ne uudistukset, jotka shari'a on todennut kielletyiksi (tahriim), tai tuomituiksi (karahaat), ja joita ei siis myöskään tehty alkuajoilla. Tämä lajike on siis pahoja uudistuksia (bid'atu qabiiha). Kolmas lajike on ne uudistukset, jotka shariäa on todennut sallituiksi (ibaahat) ja joita ei tehty alkuaikoina. Nämä siis ovat sallittuja uudistuksia (bidätu mubaahat).”

Talkhiis Ikhwan kirjassa on sanottu, ”Huomioikaa tarkoin, veljeni, Allah teitä johdattakoon – ylläoleva vastaus ja toimikaa sen mukaan. Olkaa tarkkaavaisia Herrastanne, älkää sotkeentuko mihinkään ilman Hänen johdatustaan ja laittakaa halunne shari'an alamaisiksi. Allahin Lähettiläs (Allahin siunaukset ja rauha hänelle), sanoi, 'Kukaan teistä ei todella usko ennekuin hänen halunsa ovat sen alaisia minkä kanssa minut on lähettety.' Jos te ette teoillanne pyri Allahin suosioon, te uuvutatte itsenne ja toiset.”

Myös Talkhiis l-Ikhwaanissa juuri enne ylläolevia sanoja on, ”Oi veljeni! Allah sinua johdattakoon - vastusta hrhaoppista uudistusta ja opettele erottamaan se, mikä on harhaoppista (kyetäksesi vastustamaan sitä) ja se mikä on sallittua (jotta et vastusta sitä). Tämä on siksi, että olisit turvassa Herrasi kanssa etkä tule liitetyksi mihinkään mikä on selkeästi vastustettavaa. Sille joka vastustaa sitä mitä ei ole lupa vastustaa, on aivan kuin hän olisi itse tehnyt sen vastustettavan teon, jota hän yritti estää. Siitä syystä olen tässä kirjassa pyrkinyt näyttämään eriävät mielipiteet, jotta vältyt vastustamasta sellaista mistä on erimielisyyttä (ikhtilaf). Tämä siksi, että sellaisenkin vastustaminen ei ole hyväksyttyä. Olen varoittanut sinua, koska jotkut teistä väittävät vain vastustavansa uudistuksia ja moitittavia tekoja. Olen määrännyt teille tämän, että tietävimmät teistä voivat muuttua.”

Myös Talkhiis l-Ikhwaanissa näiden sanojen edellä on, ”Joten huomioikaa, Olkoon Allah teille armollinen, kaikki uudistusten jaot ja pitäkää ne hyvin muistissanne, että huomaatte, ettei jokainen uudistus ole vastustettava. Pikemminkin se on kuten olette huomanneet. On sellaisia uudistuksia, jotka ovat hyvinkin suositeltuja (mustahaba) joista saa palkkioita. On niitä jotka on sallittuja (mubaaha) joissa ei ole palkkioita eikä rangaistusta. Sitten on ne, jotka ovat pakollisia (waajiba), joiden tekemisessä on palkkio ja joiden jättämisestä rangaistaan. Sittenon ne, jotka ovat vältettäviä (makruuh), joiden jättämisessä on palkkio ja joiden tekemisessä ei ole rangaistusta.

Jos nyt sanoisit, ”Kielletyn uudistuksen (bid'a al-muharrama) tekijästä on yksimielisesti pysttävä loitolla. Onko silloin sallittua pysyä loitolla myös vältettävää uudistusta (al-bid'a al-makruuh) tekevästä?” Minä sanon että vastus on kuten talkhis l-ikhwanissa sanotaan: ”Kaikkein selkein viesti on pysyä loitolla syyllistymästä siihen. Tämä tulee esille hänen sanoistaan, 'Loitolla pysytteleminen joka on sallittua on harhaoppises uudistajan kohdalla.' .”

Abu'l-Hasan al-maliki sanoo kirjassaan Tahqiq'l Mubaani, kertoen al-Faakihaniltä; ” On erimielisyyttä mitä Shaykh tarkoitti tässä. On sanottu, että hän tarkoitti kiellettyä uudistusta ja on sanottu, että hän tarkoitti vältettävää uudistusta.” Hän sitten sanoo:” Al-Faakihani sanoi, ' Vältettävän uudistuksen suorittajasta minulla on näkemys: Onko lupa pysyä loitolla tekijästä vai ei?.”

Tähän loppuu selitys uudistusten rajoista ja todisteistasen välttämiseksi, sen japoista, siitä mikä on vastustettavaa ja mikä ei.

Oi Allah! Tee meistä menestyksekkäitä seuraamaan Profeettasi Muhammedin Allahin siunaukset ja rauha hänelle, Sunnaa hänen asemansa kautta!

Haditheja omin päin...

Neuvoisitko muslimeita opiskelemaan hadithejä Bukharista ja Muslimista omin päin?

Nuh Ha Mim Keller 1995

Kaikki muslimit voivat hyötyä haditien lukemisesta, oli se sitten omin päin tai joukossa. Mutta mitä tulee hadithien opiskelusta, niin Sheikh Shuayb al-Arnaut, jonka johdolla minä ja vaimoni parasta aikaa luemme Imam Suyutin 'Tadrib al rawi'-kirjaa (eli hadithin kertojan koulutus) painottaa suuresti sitä tosiseikkaa, että hadith tiede koostuu niin laajasta ja monimutkaisesta lukemistosta, vatavasta tiedon merestä joka tarvitsee kapteenia auttamaan ohjaamisessa, muuten voi päätyä karikoille.Tässä yhteydessä Sheikh Shuayb kerran sanoi: 'Se jolla ei ole sheikhiä (opettajaa), sen sheikki on paholainen'.

Toisin sanoin siis, on hyötyä jota tavallinen rivimuslimi saa irti hadithien lukemisesta ja on hyötyjä joita hän ei voi saada ellei hän ole koulutettu tai käytä ylimääräistä lukemistoa lisänä, etenkin klassisia kommentaareja jotka selittävät hadithien markityksiä ja niiden osuuden ja paikan islamissa.

Hyödyt joita saavuttaa haditheja lukemalla on monet: perustieto Islamin perusteista kuten uskosta Allahiin, enkeleihin, Profeettiuteen ja Tuomionpäivään ja niin edelleen; sekä myös monia moraalisia kehotuksia islamissa tehdä hyvää, välttää pahaa, rukoilla ja paastota Ramadanina ja niin edespäin. Hadith kokelmat sisältävät myös monia muita mielenkiitoisia asioita, kuten suuret siunaukset hyvistä teoista kuten vaikkapa aamunvalkenemisen jälkeinen rukous, yörukous (tahajjud), paastoaminen maanantaisin ja torstaisin ja alujen antaminen ja niin edelleen. Kuka tahansa joka lukee näitä ja pyrkii myös noudattamaan saa siitä epöilemöttä suuren hyödyn lukemastaan, etenkin vielä jos hän pyrkii saamaan Profeetan (SAWS) hienoja ominaisuuksia joista haditheissä mainitaan. Kuka oppii nämä asiat ja noudattaa niitä elämässään on epäilemättä menestyksekäs tässä elämässä ja seuraavassa.

Ei ole suositeltavaa kun lukee haditheja (ilman että on ollut opastava opettajaa edes jonkun aikaa) on kaksi asiaa: tulla oppineeksi (alimiksi) ja johtaa lukemiensa hadithien perusteella lakiopillisia (fiqh) tulkintoja shari'an käytännöistä.

Ilman opastavaa kättä, kouluttamaton mieli ymmärtää monia lukemiaan hadithejä aivan väärin ja mikäli näitä väärinymmärrettyjä yhdistelee ja ei milloinkaan korjata, kerääntyvät ne niin kauan kunnes ihminen ei enää kykene löytämään tietä ulos niistä, saati tulla oppineeksi. Tälläinen henkilö on harvinaisen helppo pyydys moderneille lahkomaisille liikkeille näinä aikoina, joita näinä aikoina ilmaantuu uus-puhdasopisessa ulkoasussa, hyvin rahoitettuina ja julkaistuina, siteeraten Koraania ja Haditheja tietämättömille, tuoden taas aiheen kaikkien lahkojen perusteena olevalle väitteelle kautta Islamin alkuaikojen; eli että he vain ainoastaan ovat todellisia muslimeita. Tämänkaltaiset liikkeet voivat tuoda esiin vaikkapa hyväksi (hasaniksi) luokitellun hadithinAishalta RA joka on kerrottu Al-Hakim al-Tirmidhissä, jonka mukaan Profeetta SAWS on sanonut, että 'monijumalaisuus/ Allahin rinnalle vertaisten asettaminen (shirk) on ummassani yhtä huomaamatonta kuin muurahaisten matka suuren tasaisen kiven yli mustana yönä...'

Lahkot aina kuuluisan wahabi liikkeen ajoista aina nykyaikaan saakka ovat käyttäneet tätä hadithiä vakuuttaakseen tavalliselle kansalle, että suurin osa muslimeista nykypäivänä ei ehkä olekaan oikeasti muslimeita, vaan monijumalaisia eli muskrikiinejä ja ne jotka eivät seuraamaa heidän sheikhiensä näkemyksiä, voivatkin olla oikeasti Islamin ulkopuolella kokonaan.

Taas peinteisen islamin oppineiden vastaus on, että sanat fi ummati eli yhteisössäni osoittavat että

hadithissä puhutaan pienemmästä erinäisten syntien shirkistä , jotka ovat kylläkin vakavia, mutta eivät kuitenkaan merkitse suoraa epäuskoa. Sanalla shirk eli monijumalaisuus on kaksi eri merkitystä. Ensimmäinen eli suurempi shirk on kirjaimellisesti moni jumalaisuutta, eli sitä että palvotaan toisia Allahin rinnalla, josta Koraanin Naisten suurassa sanotaan: ' Totisesti Jumala ei anna anteeksi, että palvellaan jotakuta Hänen vertaisenaan. Hän saattaa antaa anteeksi, kenelle tahtoo, muun kaiken paitsi tämän.'(an-Nisa 4:48) ja tämä epäuskon shirkiä. Toinen on pienempää shirkiä, joka siis merkitsee syntejä jotka kertovat vajeesta henkilön uskossa Tawhiidiin tai tiedossa Jumalallisesta Ykseydestä, mutta eivät merkitse islamin ulkopuolelle menemistä. Esimerkkeinä vaikkapa että joku rakastaa jotakuta jonkun kielletyn asian vuoksi (kutsutaan shirkiksi, koska henkilö toivoo hyötyvänsä jostain johon Allah ei ole laittanut mitään hyvää) tai että ei pidä jostakusta ihmisestä siksi, että hänessä on jotain hyvää (tätä kutsutaan shirkiksi siksi, että siinä henkilö uskoo jossain olevan pahaa, johon Allah on laittanut hyvää) tai toisille näyttäminen palvonta teoissa kuten on kerrottu varmasti oikeaksi (sahih) luokitellussa hadithissä että Profeetta SAWS on sanonut 'Pienikin määrä näyttämisen halua palvontateoissa on shirkiä' Tämänkaltaiset synnit eivät tee ihmisestä epäuskoista, joskin ne osoittavat tottelemattomuutta Allahia kohtaan ja uskon (imanin) puutetta.

Oppineet siis sanovat, että hadithissä tarkoitetaan näiden syntien aiheuttamaa pienempää shirkiä, sillä mikäli olisi tarkoitettu suurempaa shirkiä, niin silloin profeetta SAWS ei olisi puhunut näistä ihmisistä osana ummaansa sillä epäusko on selkeästi erillään Islamista. Tämä tulee myös esilletoisesta Abu Bakrin kertomasta, jossa sanan fii ummati (ummassani) on korvattu sanalla 'fiikum' eli joukossanne, eli puhe on suunnattu suoraan Profetan SAWS seuralaisille jotka kaikki muslimiumman oppineiston ijman eli yksimielisyyden mukaan ovat olleet hyvin kaukana monijumalaisuudesta. Mitä tulee pienempään shirkiin niin kenellekään ei voi jäädä epäselväksi miksi sitä on verrattu muurahaisen kävelyyn tasaisella kivella pimeänä yönä, kun ottaa huomioon motiiviemme vivahteikkuuden ja sen kuinka helpolla ihminen lankeaa itsepetokseen.

Vastaavanlaisesti al-Bukhari kertoo hadithin, jonka mukaan Profeetta SAWS on sanonut: ”Totisesti te tulette seuraamaan niitä jotka edelsivät teitä vaaksa vaaksalta, kyynärä kyynärältä, kunnes jos he menisivät liskon pesään te seuraisitte heitä.” (Sahih al-Bukhari)

Tätä hadithiä myös käytetään näiden modernien liikkeiden parissa peräänkuuluttaessa paluuta Koraaniin ja Sunnaa, viitaten siihen, että enemmistö Sunni muslimeista jotka seuraavat uskossaan ja lakiopissaan valtavirran Sunni Imaameja (joiden teokset taas harvoin täysin käyvät yksiin näiden uusien tulokkaiden kanssa) olisivat niitä joita tällä hadithillä tarkoitettaisiin, vaikka on runsaasti todisteita siitä, että puhdasoppinen enemmistö on Taivaallisesti suojattu virheiltä, kuten hadith al-Hakimin kertomana jonka mukaan 'Allahin käsi on joukon päällä, joka siitä erkaantuu ajautuu helvettiin.'(al-Mustadrak). Tämänkaltaiset hadithit näyttävät, että koraaninjakeet kuten 'Mutta jos tottelet niiden enemmistöä, jotka maan päällä ovat, johtavat he sinut pois Jumalan tieltä' (Koraani 6:116), eivät suinkaan tarkoita niitä jotka seuraavat Perinteisiä Islamilaisia oppineita (jotka eivät koskaa ole olleet enemmistönä maanpäällä), vaan pikemminkin ei-muslimi enemmistöä ihmiskunnasta.

On sopivampaa meidän aikoinamme tulkita tuo edellämainittu hadith tarkoittamaan niitä, jotka kopioivat länttä joka elämänsä osa-alueessa, järkevässä tai järjettömässä, kuten vaikkapa pankkien rakentaminen pyhiin kaupunkeihin, jotka aiemmin ovat oleen täysin vapaat mistään koronkiskonnasta vakiintuneessa muodossa, jopa esi-Islamilaisena aikana. Tai niitä, jotka edistävät erkaannuttavia ideologioita uudistuliikkeen valepuvussa, aivan kuten Juutalaiset ja kristityt aikoinaan omien uskontojensa parissa tekivät.

Perinteinen oppineisuus on säilynyt moiselta harhautuneisuudelta, sen säilyttämän autenttisen tiedon ansiosta, elävältä opettajalta elävälle opettajalle, jatkuvassa ketjussa aina profeetta Muhammedin (Allahin rauha ja siunaukset olkoon hänen yllään) aikoihin saakka. Palaten kysymykseemme, ilman tämänkaltaista laadunvarmistus prosessia, hadithien opastamaton lukija ei voi valmistua 'kotitekoiseksi Alimiksi eli oppineeksi' antaen fatwoja eli lainopillisia päätelmiä sen perusteella mitä hadithejä sattuukaan kohtaamaan Bukharissa ja Muslimissa, sillä Islamiin liittyvät sahih hadithit eivät suinkaan ole ainoastaan noissa kahdessa kirjassa, vaan hyvin monessa muussa mys, jotka niiden jotka antavat ssäädöksiä tulee tuntea. Olen aikaisemmin maininnut tieteet, jotka hadithejä yhteensovittavan oppineen tulee hallita, ja että joskus hadithit ovat ehdollisia ja ehdot löytyvät toisesta hadithista tai ovat jonkun muun yleisemmän ehdon alla, joka taas tulee esiin muista haditheista tai Koraaninkohdasta. Ilman näitä tieteitä, ja perinteista oppinutta jolta opiskella, tulee henkilö kompastumaan tiellään, asia jonka itse kokeneena tiedän.

Kun ensimmäisen kerran tulin Jordaniaan vuonna 1980, joku oli iskostanut mieleeni, että muslimi ei tarvitse mitään muuta kuin Koraanin ja Sahih (vahvasti oikeaksi todistetut) hadithit. Sen jälkeen kun olin käynyt läpi Koraanin ja A.J. Arberryn 'Qur'an interpreted' kirjan ja kaiken ylös kirjattuani, istahdin alas ja aloin tutkia Muhsin Khanin käännöstä sahih al-Bukharista, ja kävin sen läpi osa osalta, kirjaten ylös kaiken mitä se näytti käskevän muslimia tekemään. Se oli yritys oikaista vuosisatojen muslimien lisäysten läpi, joista orientalistit olivat Chigagon Yliopistossa minulle opettaneet, yritys päästä puhtaaseen islamiin käsiksi, sen alkulähteistä. Salafismini ja orientalismini yhtyvät tässä kohdin.

Ajan kuluessa sain aikaan pienoisen käsikirjan valikoiduista Bukharin haditheistä, eräänlaisen tee-se-itse sharian manuaalin. Käytän sitä edelleen aihehakemistona al-Bukharin haditheille, joskin nyttemmin amatöörimäiset ijtihadini (päätelmäni) nyt jälkeenpäin ovat lievästi sanoen noloja. Kun eteeni tuli hadithejä, jotka näyttivät menevän ristiin keskenään, valitsin niistä sen joka sopi parhaiten omaan käsitykseeni tai läntisiin tottumuksiini. Kuitenkin, sanoin itselleni, Bukhari hadithin mukaan aina kun Profeettaa SAWS käskettiin valita kahdesta asiatsa, hän aina valitsi helpoimman. Esimerkiksi, minulle oli kerrottu, että ei ole sallittua virtsata seisten, ja olin kuullutkin hadithin jossa Aisha (olkoon Alla häneen tyytyväinen) sanoi, että mikäli kuulet jonkun sanovan, että on sallittua virtsata seisten, niin älä usko häntä (Musnad Ahmad). Mutta sitten kuitenkin luin hadithin Bukharista, jossa kerrottiin, että profeetta (Allahin siunaukset ja rauha hänelle) oli kerran virtsannut seisten. Tästä sitten ajattelin, että ehkä mitaä olin aluksi kuullutr oli väärin, tai sillä ei ole völiä tms. Vasta paljon myöhemmin, kun aloin kääntämään Shafi'i koulukunnan lakioppi teosta 'Matkalaisen Tuki' (Reliance of the Traveller), huomasin, että todelliset oppineet olivat yhdistäneet nämä hadithit kaikki niin, että ymmärsivät, että Profeetan SAWS seisominen oli vain opetukseksi seuraajille, että se ei ole täysin kiellettyä, mutta vain epäsuotavaa – tai toisten oppineiden muaan se on suositeltavaa silloin jos sillä voi estää virtsan roiskumisen vaatteille.

Näin jälkikäteen ajatellen, kaikki menneet väärinymmärrykseni hadithien taholta sai minut todella arvostamaan sitä kuinka lakioppi (fiqh) jota myöhemin aloin tutkimaan, sitoi yhteen kaikki hadithi, asia johon itse en ollut kyennyt. Ja tästä ymmärsin myös kuinka suuret hadithien oppineet, kuten Imam Bukhari oppi lakioppinsa Imam Shafi'in oppilaalta Abdullah ibn Zubair al-Humaidilta, sekä myös muut kuten Imam Muslim, al-Tirmidhi, Abu Dawud ja al-Nisai seurasivat shfi'i koulukuntaa, kuten myös al-Bayhaqi, al-Darqutni, al-Hakim, Abu Nuaym, Ibn Hibban, al-Baghawi, Ibn Khuzayma, al-Suyuti, al-Dhahabi, Ibn Kathir, Nur al-Din al-Haythami, al-Mundhiri, al-Nawawi, Ibn Hajar al-Asqalani, Taqi ad-Diin as-Subki ja monet muut, Ja miksi suuret oppineet kuten Abdar Rahman ibn Jawzi seurasi Ahmad ibn Hanbalin koulukuntaa (madhabia) ja miksi Imam Abu Jafar at-Tahawi, Ali al-Qari, Jamal al-Din al-Zaylai (Ibn hajar al-Asqalanin afrikkalainen sheikh, jota jotkut pitävät jopa häntä oppineempana) sekä Badr ad-Diin al-Ayni seurasivat Hanafi koulukuntaa.

Nämä tosiseikat puhuvat vakuuttavasti siitä, mikä oli hadithien rooli shariassa heidän silmissään, joille siis kyse ei ollut siitä, että seurataan joko hadithejä tai lakioppia, kuten jotkut vakavissaan nykyään ehdottavat, vaan sensijaan hadithien tiede ruumillistettuna koulukuntien lakiopissa, joita he seurasivat. Näyttäisi olevan monelle meistä paikallaan seurata heidän esimerkkiään tässä.