Haditheja omin päin...

Neuvoisitko muslimeita opiskelemaan hadithejä Bukharista ja Muslimista omin päin?

Nuh Ha Mim Keller 1995

Kaikki muslimit voivat hyötyä haditien lukemisesta, oli se sitten omin päin tai joukossa. Mutta mitä tulee hadithien opiskelusta, niin Sheikh Shuayb al-Arnaut, jonka johdolla minä ja vaimoni parasta aikaa luemme Imam Suyutin 'Tadrib al rawi'-kirjaa (eli hadithin kertojan koulutus) painottaa suuresti sitä tosiseikkaa, että hadith tiede koostuu niin laajasta ja monimutkaisesta lukemistosta, vatavasta tiedon merestä joka tarvitsee kapteenia auttamaan ohjaamisessa, muuten voi päätyä karikoille.Tässä yhteydessä Sheikh Shuayb kerran sanoi: 'Se jolla ei ole sheikhiä (opettajaa), sen sheikki on paholainen'.

Toisin sanoin siis, on hyötyä jota tavallinen rivimuslimi saa irti hadithien lukemisesta ja on hyötyjä joita hän ei voi saada ellei hän ole koulutettu tai käytä ylimääräistä lukemistoa lisänä, etenkin klassisia kommentaareja jotka selittävät hadithien markityksiä ja niiden osuuden ja paikan islamissa.

Hyödyt joita saavuttaa haditheja lukemalla on monet: perustieto Islamin perusteista kuten uskosta Allahiin, enkeleihin, Profeettiuteen ja Tuomionpäivään ja niin edelleen; sekä myös monia moraalisia kehotuksia islamissa tehdä hyvää, välttää pahaa, rukoilla ja paastota Ramadanina ja niin edespäin. Hadith kokelmat sisältävät myös monia muita mielenkiitoisia asioita, kuten suuret siunaukset hyvistä teoista kuten vaikkapa aamunvalkenemisen jälkeinen rukous, yörukous (tahajjud), paastoaminen maanantaisin ja torstaisin ja alujen antaminen ja niin edelleen. Kuka tahansa joka lukee näitä ja pyrkii myös noudattamaan saa siitä epöilemöttä suuren hyödyn lukemastaan, etenkin vielä jos hän pyrkii saamaan Profeetan (SAWS) hienoja ominaisuuksia joista haditheissä mainitaan. Kuka oppii nämä asiat ja noudattaa niitä elämässään on epäilemättä menestyksekäs tässä elämässä ja seuraavassa.

Ei ole suositeltavaa kun lukee haditheja (ilman että on ollut opastava opettajaa edes jonkun aikaa) on kaksi asiaa: tulla oppineeksi (alimiksi) ja johtaa lukemiensa hadithien perusteella lakiopillisia (fiqh) tulkintoja shari'an käytännöistä.

Ilman opastavaa kättä, kouluttamaton mieli ymmärtää monia lukemiaan hadithejä aivan väärin ja mikäli näitä väärinymmärrettyjä yhdistelee ja ei milloinkaan korjata, kerääntyvät ne niin kauan kunnes ihminen ei enää kykene löytämään tietä ulos niistä, saati tulla oppineeksi. Tälläinen henkilö on harvinaisen helppo pyydys moderneille lahkomaisille liikkeille näinä aikoina, joita näinä aikoina ilmaantuu uus-puhdasopisessa ulkoasussa, hyvin rahoitettuina ja julkaistuina, siteeraten Koraania ja Haditheja tietämättömille, tuoden taas aiheen kaikkien lahkojen perusteena olevalle väitteelle kautta Islamin alkuaikojen; eli että he vain ainoastaan ovat todellisia muslimeita. Tämänkaltaiset liikkeet voivat tuoda esiin vaikkapa hyväksi (hasaniksi) luokitellun hadithinAishalta RA joka on kerrottu Al-Hakim al-Tirmidhissä, jonka mukaan Profeetta SAWS on sanonut, että 'monijumalaisuus/ Allahin rinnalle vertaisten asettaminen (shirk) on ummassani yhtä huomaamatonta kuin muurahaisten matka suuren tasaisen kiven yli mustana yönä...'

Lahkot aina kuuluisan wahabi liikkeen ajoista aina nykyaikaan saakka ovat käyttäneet tätä hadithiä vakuuttaakseen tavalliselle kansalle, että suurin osa muslimeista nykypäivänä ei ehkä olekaan oikeasti muslimeita, vaan monijumalaisia eli muskrikiinejä ja ne jotka eivät seuraamaa heidän sheikhiensä näkemyksiä, voivatkin olla oikeasti Islamin ulkopuolella kokonaan.

Taas peinteisen islamin oppineiden vastaus on, että sanat fi ummati eli yhteisössäni osoittavat että

hadithissä puhutaan pienemmästä erinäisten syntien shirkistä , jotka ovat kylläkin vakavia, mutta eivät kuitenkaan merkitse suoraa epäuskoa. Sanalla shirk eli monijumalaisuus on kaksi eri merkitystä. Ensimmäinen eli suurempi shirk on kirjaimellisesti moni jumalaisuutta, eli sitä että palvotaan toisia Allahin rinnalla, josta Koraanin Naisten suurassa sanotaan: ' Totisesti Jumala ei anna anteeksi, että palvellaan jotakuta Hänen vertaisenaan. Hän saattaa antaa anteeksi, kenelle tahtoo, muun kaiken paitsi tämän.'(an-Nisa 4:48) ja tämä epäuskon shirkiä. Toinen on pienempää shirkiä, joka siis merkitsee syntejä jotka kertovat vajeesta henkilön uskossa Tawhiidiin tai tiedossa Jumalallisesta Ykseydestä, mutta eivät merkitse islamin ulkopuolelle menemistä. Esimerkkeinä vaikkapa että joku rakastaa jotakuta jonkun kielletyn asian vuoksi (kutsutaan shirkiksi, koska henkilö toivoo hyötyvänsä jostain johon Allah ei ole laittanut mitään hyvää) tai että ei pidä jostakusta ihmisestä siksi, että hänessä on jotain hyvää (tätä kutsutaan shirkiksi siksi, että siinä henkilö uskoo jossain olevan pahaa, johon Allah on laittanut hyvää) tai toisille näyttäminen palvonta teoissa kuten on kerrottu varmasti oikeaksi (sahih) luokitellussa hadithissä että Profeetta SAWS on sanonut 'Pienikin määrä näyttämisen halua palvontateoissa on shirkiä' Tämänkaltaiset synnit eivät tee ihmisestä epäuskoista, joskin ne osoittavat tottelemattomuutta Allahia kohtaan ja uskon (imanin) puutetta.

Oppineet siis sanovat, että hadithissä tarkoitetaan näiden syntien aiheuttamaa pienempää shirkiä, sillä mikäli olisi tarkoitettu suurempaa shirkiä, niin silloin profeetta SAWS ei olisi puhunut näistä ihmisistä osana ummaansa sillä epäusko on selkeästi erillään Islamista. Tämä tulee myös esilletoisesta Abu Bakrin kertomasta, jossa sanan fii ummati (ummassani) on korvattu sanalla 'fiikum' eli joukossanne, eli puhe on suunnattu suoraan Profetan SAWS seuralaisille jotka kaikki muslimiumman oppineiston ijman eli yksimielisyyden mukaan ovat olleet hyvin kaukana monijumalaisuudesta. Mitä tulee pienempään shirkiin niin kenellekään ei voi jäädä epäselväksi miksi sitä on verrattu muurahaisen kävelyyn tasaisella kivella pimeänä yönä, kun ottaa huomioon motiiviemme vivahteikkuuden ja sen kuinka helpolla ihminen lankeaa itsepetokseen.

Vastaavanlaisesti al-Bukhari kertoo hadithin, jonka mukaan Profeetta SAWS on sanonut: ”Totisesti te tulette seuraamaan niitä jotka edelsivät teitä vaaksa vaaksalta, kyynärä kyynärältä, kunnes jos he menisivät liskon pesään te seuraisitte heitä.” (Sahih al-Bukhari)

Tätä hadithiä myös käytetään näiden modernien liikkeiden parissa peräänkuuluttaessa paluuta Koraaniin ja Sunnaa, viitaten siihen, että enemmistö Sunni muslimeista jotka seuraavat uskossaan ja lakiopissaan valtavirran Sunni Imaameja (joiden teokset taas harvoin täysin käyvät yksiin näiden uusien tulokkaiden kanssa) olisivat niitä joita tällä hadithillä tarkoitettaisiin, vaikka on runsaasti todisteita siitä, että puhdasoppinen enemmistö on Taivaallisesti suojattu virheiltä, kuten hadith al-Hakimin kertomana jonka mukaan 'Allahin käsi on joukon päällä, joka siitä erkaantuu ajautuu helvettiin.'(al-Mustadrak). Tämänkaltaiset hadithit näyttävät, että koraaninjakeet kuten 'Mutta jos tottelet niiden enemmistöä, jotka maan päällä ovat, johtavat he sinut pois Jumalan tieltä' (Koraani 6:116), eivät suinkaan tarkoita niitä jotka seuraavat Perinteisiä Islamilaisia oppineita (jotka eivät koskaa ole olleet enemmistönä maanpäällä), vaan pikemminkin ei-muslimi enemmistöä ihmiskunnasta.

On sopivampaa meidän aikoinamme tulkita tuo edellämainittu hadith tarkoittamaan niitä, jotka kopioivat länttä joka elämänsä osa-alueessa, järkevässä tai järjettömässä, kuten vaikkapa pankkien rakentaminen pyhiin kaupunkeihin, jotka aiemmin ovat oleen täysin vapaat mistään koronkiskonnasta vakiintuneessa muodossa, jopa esi-Islamilaisena aikana. Tai niitä, jotka edistävät erkaannuttavia ideologioita uudistuliikkeen valepuvussa, aivan kuten Juutalaiset ja kristityt aikoinaan omien uskontojensa parissa tekivät.

Perinteinen oppineisuus on säilynyt moiselta harhautuneisuudelta, sen säilyttämän autenttisen tiedon ansiosta, elävältä opettajalta elävälle opettajalle, jatkuvassa ketjussa aina profeetta Muhammedin (Allahin rauha ja siunaukset olkoon hänen yllään) aikoihin saakka. Palaten kysymykseemme, ilman tämänkaltaista laadunvarmistus prosessia, hadithien opastamaton lukija ei voi valmistua 'kotitekoiseksi Alimiksi eli oppineeksi' antaen fatwoja eli lainopillisia päätelmiä sen perusteella mitä hadithejä sattuukaan kohtaamaan Bukharissa ja Muslimissa, sillä Islamiin liittyvät sahih hadithit eivät suinkaan ole ainoastaan noissa kahdessa kirjassa, vaan hyvin monessa muussa mys, jotka niiden jotka antavat ssäädöksiä tulee tuntea. Olen aikaisemmin maininnut tieteet, jotka hadithejä yhteensovittavan oppineen tulee hallita, ja että joskus hadithit ovat ehdollisia ja ehdot löytyvät toisesta hadithista tai ovat jonkun muun yleisemmän ehdon alla, joka taas tulee esiin muista haditheista tai Koraaninkohdasta. Ilman näitä tieteitä, ja perinteista oppinutta jolta opiskella, tulee henkilö kompastumaan tiellään, asia jonka itse kokeneena tiedän.

Kun ensimmäisen kerran tulin Jordaniaan vuonna 1980, joku oli iskostanut mieleeni, että muslimi ei tarvitse mitään muuta kuin Koraanin ja Sahih (vahvasti oikeaksi todistetut) hadithit. Sen jälkeen kun olin käynyt läpi Koraanin ja A.J. Arberryn 'Qur'an interpreted' kirjan ja kaiken ylös kirjattuani, istahdin alas ja aloin tutkia Muhsin Khanin käännöstä sahih al-Bukharista, ja kävin sen läpi osa osalta, kirjaten ylös kaiken mitä se näytti käskevän muslimia tekemään. Se oli yritys oikaista vuosisatojen muslimien lisäysten läpi, joista orientalistit olivat Chigagon Yliopistossa minulle opettaneet, yritys päästä puhtaaseen islamiin käsiksi, sen alkulähteistä. Salafismini ja orientalismini yhtyvät tässä kohdin.

Ajan kuluessa sain aikaan pienoisen käsikirjan valikoiduista Bukharin haditheistä, eräänlaisen tee-se-itse sharian manuaalin. Käytän sitä edelleen aihehakemistona al-Bukharin haditheille, joskin nyttemmin amatöörimäiset ijtihadini (päätelmäni) nyt jälkeenpäin ovat lievästi sanoen noloja. Kun eteeni tuli hadithejä, jotka näyttivät menevän ristiin keskenään, valitsin niistä sen joka sopi parhaiten omaan käsitykseeni tai läntisiin tottumuksiini. Kuitenkin, sanoin itselleni, Bukhari hadithin mukaan aina kun Profeettaa SAWS käskettiin valita kahdesta asiatsa, hän aina valitsi helpoimman. Esimerkiksi, minulle oli kerrottu, että ei ole sallittua virtsata seisten, ja olin kuullutkin hadithin jossa Aisha (olkoon Alla häneen tyytyväinen) sanoi, että mikäli kuulet jonkun sanovan, että on sallittua virtsata seisten, niin älä usko häntä (Musnad Ahmad). Mutta sitten kuitenkin luin hadithin Bukharista, jossa kerrottiin, että profeetta (Allahin siunaukset ja rauha hänelle) oli kerran virtsannut seisten. Tästä sitten ajattelin, että ehkä mitaä olin aluksi kuullutr oli väärin, tai sillä ei ole völiä tms. Vasta paljon myöhemmin, kun aloin kääntämään Shafi'i koulukunnan lakioppi teosta 'Matkalaisen Tuki' (Reliance of the Traveller), huomasin, että todelliset oppineet olivat yhdistäneet nämä hadithit kaikki niin, että ymmärsivät, että Profeetan SAWS seisominen oli vain opetukseksi seuraajille, että se ei ole täysin kiellettyä, mutta vain epäsuotavaa – tai toisten oppineiden muaan se on suositeltavaa silloin jos sillä voi estää virtsan roiskumisen vaatteille.

Näin jälkikäteen ajatellen, kaikki menneet väärinymmärrykseni hadithien taholta sai minut todella arvostamaan sitä kuinka lakioppi (fiqh) jota myöhemin aloin tutkimaan, sitoi yhteen kaikki hadithi, asia johon itse en ollut kyennyt. Ja tästä ymmärsin myös kuinka suuret hadithien oppineet, kuten Imam Bukhari oppi lakioppinsa Imam Shafi'in oppilaalta Abdullah ibn Zubair al-Humaidilta, sekä myös muut kuten Imam Muslim, al-Tirmidhi, Abu Dawud ja al-Nisai seurasivat shfi'i koulukuntaa, kuten myös al-Bayhaqi, al-Darqutni, al-Hakim, Abu Nuaym, Ibn Hibban, al-Baghawi, Ibn Khuzayma, al-Suyuti, al-Dhahabi, Ibn Kathir, Nur al-Din al-Haythami, al-Mundhiri, al-Nawawi, Ibn Hajar al-Asqalani, Taqi ad-Diin as-Subki ja monet muut, Ja miksi suuret oppineet kuten Abdar Rahman ibn Jawzi seurasi Ahmad ibn Hanbalin koulukuntaa (madhabia) ja miksi Imam Abu Jafar at-Tahawi, Ali al-Qari, Jamal al-Din al-Zaylai (Ibn hajar al-Asqalanin afrikkalainen sheikh, jota jotkut pitävät jopa häntä oppineempana) sekä Badr ad-Diin al-Ayni seurasivat Hanafi koulukuntaa.

Nämä tosiseikat puhuvat vakuuttavasti siitä, mikä oli hadithien rooli shariassa heidän silmissään, joille siis kyse ei ollut siitä, että seurataan joko hadithejä tai lakioppia, kuten jotkut vakavissaan nykyään ehdottavat, vaan sensijaan hadithien tiede ruumillistettuna koulukuntien lakiopissa, joita he seurasivat. Näyttäisi olevan monelle meistä paikallaan seurata heidän esimerkkiään tässä.