Bid'aat eli uudistukset uskonnossa

Sheikh Uthman Dan Fodio:

’Bid’an’ eli harhaopin, uskontoon kuulumattoman uudistuksen välttämisestä, sen jaotteluista, jne...

’Bid’an’ laajuus

’Bid’an’ laajudesta on sanonut Abul- Hassan as-Saghir, ”Se on sitä mikä vie pois Koraanista ja Sunnasta sekä oppineiden Yksimielisyydestä (Ijmasta)”. Al-Faakihaani sanoi, ”Yksinkertaistettuna, kyseessä on uskontoon keksityt asiat, jotka näyttävät siltä kuin nämä olisivat osa uskontoa. Ahmad az-Zarruq sanoi kirjassaan ’Umdat l’murid as-Saalik’, ”Uudistus eli bid’a Shari’an mukaan on asia, joka näyttää kuin se olisi osa uskontoa, muistuttaen uskonnollista asiaa, sitä kuitenkaan olematta. Tämä on siitä huolimatta, onko muistuttaminen muodossa (bi ’l suura) vai merkityksessä( bi ’l haqiqa) .”

Tämä on yhteensopivaa Hadithin kanssa, jossa Profeetta (Sallallahu alaihi wa sallam) toteaa: ”Jokainen uudistus on bid’aa ja jokainen uudistus on harhaa.”

Oppineet (Allah olkoon heihin tyytyväinen) ovat selittäneet Ylläolevan perimätiedon tarkoittavaksi, että uskontoon lisätään jotain, joka muuntaa shari’an säädöstä, ja vielä ollaan luulossa, että se on osa uskontoa.

Kuitenkaan tämä ei kata kaikkia uudistettuja asioita yleisesti, varsinkaan jos shari’a käsittää kyseisen periaatteen ajatukseltaan. Siinä tapauksessa, se luetaan shari’aan kuuluvaksi. Tähän liittyen on Umarin (radhiAllahu anhu) sanat koskien Ramadhanin sunna-rukouksia (at-Taraweeh),” Tämä uudistus (bid’a) on hyödyksi.” Hän kutsui sitä bid’aksi koskien muotoa, jonka se omaksui. Muutenhan se on sunna syystä, että Profeetta (sallallahu alaihi wa sallam) suoritti sen kolmena yönä elinaikanaan. Sen suoritus vakiintuu hänen sanoistaan, ”Totisesi pelkäsin teidän pitävän sitä pakollisena.” Täten hän ilmaisi mahdollisuuden tämän tavan vakiinnuttamiseen, kuten Umar (radhiAllahu anhu) myöhemmin teki, muiden sahaboiden yksimielisesti hyväksyessä tämän päätöksen.

Jos nyt tähän sanoisit, että ”Kuinka moitittava bid’a (al-bid’a al makruuh) voi olla harhaa (dhalaala), jos moitittava teko tältä osin on sallittua (al-Jaa’iz), kun ajatellaan, että Profeetta (SallAllahu alaihin wa sallam) sanoi, että kaikki bid’a on harhaa?” Minä sanon, että Ahmad az-Zarruq sanoi kirjassaan että, ” On sallittua tehdä moitittavia tekoja, mutta uuden luominen/keksiminen on kiellettyä, sillä se on sama kuin menisi itsensä Lakienanatajan lakeja vastaan, mennen ohi sen, mitä hän on määrännyt.

Bid’an välttämisen pakollisuuden todisteet

Mitä tulee todisteisiin bid’an bid’an välttämisen pakollisuudesta, tulisi meidän todeta, tehköön Allah meidät ja teidät menestyviksi, että todisteet tähän ovat samat kuin todisteet Sunnan seuraamisen pakollisuudesta. Tämä on siksi, että asian määrääminen käytännössä kieltää sen vastakohdan. Tähän pitäisi riittää Allahin sanat:

”Tämä on minun tieni; sitä siis vaeltakaa. Älkää käykö muita teitä, sillä ne eksyttävät teidät Hänen tieltään!” (al-An’am 6:154)

Ibn Mas’ud (radhiAllahu anhu) kertoo, että Allahin lähettiläs (SallAllahu alaihi wa sallam) eräänä päivänä piirsi viivan meidän eteemme. Sitten hän piirsi viivoja oikealle ja vasemmalle puolelleen ja sanoi: ”Tämä on minun tieni ja nämä ovat poikkeavia teitä. Ja jokaiselle muulle tielle on paholaisia kutsumassa ihmisiä.” Luulen, että han sanoi ihmiskunnasta. Tällä hän tarkoitti ’bid’an ihmisiä’ (ahlu ’l-bid’a). Sitten hän resitoi seuraavan Koraaninkohdan ”Tämä on minun tieni; sitä siis vaeltakaa. Älkää käykö muita teitä, sillä ne eksyttävät teidät Hänen tieltään!”

Al-Mujahid ja Zaid ibn Aslam sanovat: ”Hänen tiensä on Islam ja sunnah, ja muut tiet ovat uudistuksia ja turmeltuneita intohimoja.” Minkä myös tulisi riittää teille on Profeetan (SallAllahu alaihi wa sallam) sanat: ”Joka tuo tähän asiaamme jotain, mikä ei siihen kuulu, saa sen hylätyksi.” (Bukhari ja Muslim)

Al-Ishbili toteaa ’al-Abba’een an-Nawawiyya’ kommentaarissaan (joka muuten käsittelee pääosin juuri ylläolevan hadithin merkitystä), että: ”Tämä Hadith on tärkeä perusta (qaa’ida) uskonnon perusperiaatteissa. Se on myös tyhjentävän puheen (jawami ’l-kaliim) joukosta, joka Profeetallemme (SallAllahu alaihi wa sallam) annettiin.” Hän jatkaa, ” Kirjoittaja (tarkoittaen an-nawawi) sitten mainitsee, että Muslim-kokoelmassa on toinen hadith, jota pidetään hyvänä (hassan), jonka mukaan Allahin lähettiläs (SallaAllahu alaihi wa sallam) sanoi: ”Joka tekee teon, joka ei ole asiamme mukainen, se hylätään häneltä.” Tämä siksi, jos joku vaikka kieltääkin keksineensä mitään. Tämä hadith tuomitsee teon huolimatta siitä, onko suorittaja keksinyt sen itse vai ei.”

Hän jatkaa myöhemmin, ”On tärkeää, että opettelette tämän hadithin ulkoa ja kierrätätte sitä sekä käytätte sitä tuhotaksenne moitittavia tekoja.”

Kirjan al-Ifsaah kirjoittaja sanoi tätä ylläolevaa hadithia koskien: ” Lakiopillisesta näkokulmasta tulee ymmarretyksi tässä, etta se joka keksii jotain uskontoon, joka siita ei ole, niin tama silloin hylataan; tarkoittaen siis, etta se silloin palautetaan hanelle ja hylataan. Ja hanen sanomansa : ”... joka ei siita ole...” tarkoittaa sita, joka ei ole hyvaksyttya siina. Kuitenkaan siis perusteista lahtevia johdannaisia (tafree ’l’ usuul) ei lasketa hylattyjen joukkoon. Kuten [1] Koraanin kirjoittaminen kirjaksi, [2] Madhabit, jotka vakiinnutettiin patevien lakioppineiden (fuqahaa), jotka suorittivat riippumatonta arviointia (ijtihad) tarkastamalla tiedon tulevan suoraan Profeetalta SAWS, parhaaksi katsoman tavan mukaan, [3] Muut kirjat, kuten kielioppi, aritmetiikka seka muut tieteet, jotka rakentuvat Profeetan SAWS opetusten ymparille. Eli mikaan naista yllaolevista asioista ei sisally taman hadithin piiriin. Hanen SAWS sanomansa:”Joka tekee teon, joka ei ole yhteensopiva asiamme kanssa”, tama siis tarkoittaa meidan tuomion ja luvan, ”..silloin se hylataan hanelta”, tarkoittaen, etta se palautetaan hanelle, eika sita palkita.

Uudistusten (bid’a) jaottelut

Mita tulee uudistusten jaotteluun, al-Qaraafi sanoi: ”Niita on viisi eri osa-aluetta.

Ensimmainen osa-alue on ne, jotka ovat wajib yksimielisesti eli ijmalla. Nama ovat niita asioita, jotka sisaltavat perusperiaatteet ja saa todisteensa Shari’asta – kuten Qur’anin yloskirjaaminen seka muiden shari’an tekstien, pelosta, etta ne unohtuisivat ja katoaisivat ajan kuluessa. Totisesti naiden em. Asioiden saattaminen seuraavien sukupolvien tietouteen on velvollisuutemme oppineiston yksimielisyydella (ijmalla). Ja naiden tekematta jattaminen on kiellettya yksimielisesti (ijmalla). Tamankaltaisen uudistuksen kohdalla ei ole mitaan mahdollisuutta, etta olisi minkaannakoista erimielisyytta.

Seuraava osa-alue on ne asiat, jotka ovat yksimielisesti kiellettyja (muharram) yksimielisyydella. Tama osa-alue kattaa ne asiat, jotka ovat selkein shari’an todistein kielletyt – kuten verot, tiedottomien suosiminen tietavien sijaan, ihmisten asettaminen uskonnolliseen toimeen sukuperinnon, eika sopivuuden vuoksi jne.

Kolmas jako on ne asiat, jotka ovta suositeltavia (manduub). Tama sisaltaa perusteet suositeltuihin tekoihin ja niiden johdannaiset, joiden todisteet saadaan shari’asta. Kuten taraweeh rukous, Imaamien, lakioppineiden ja muiden auktoriteettien tunnusomainen asema – vaikkakin tama oli vastoin sita, mita sahabat (Olkoon Allah heihin tyytyvainen) tekivat. Taman peruste on, etta paamara ja hyvinvointi ei tule taatuiksi, ellei johtavia henkiloita kohtaan saada kunnioitusta kansan sydamissa. Sahaboilla oli luontainen merkitys, joka oli uskontoa, diin. Tama jatkui nain, kunnes sahaboiden sukupolvi oli kuollut ja hallitukset tulivat virheellisiksi. Sitten tuli sukupolvi, joka ei arvostanut enaa muuta kuin ulkoista merkittavyytta. Tasta syysta ulkoiseen piti alkaa kiinniittaa huomiota, jotta yhteison yleinen hyvinvointi voitiin taata.

Neljas osa-alue on ne asiat, jotka ovat moitittavia (makruuh). Nama sisaltavat asiat, joiden perusteina on moitittavat asiat ja saa todisteensa Shari’asta – kuten maarittaa tietyt paivat siunauksille ja tietyt paivat tietyille hyville teoille. Tahan kategoriaan mahtuu myos maariteltyjen suositeltujen tekojen lisays; kuten lisata maaraa du’oissa, kuten sanoa rukouksen lopussa

SubhanAllah 33 kerta(lista tahan siis), Alhamdulillah 33 kertaa ja Allahu Akbar 33 kertaa. Taten han siis tekisi enemman kuin Lainantajan maarittama raja edellyttaa. Tama on moitittavaa, silla se osoittaa menemista Lainantajan maaritysten edelle ja osoittaa kohteliaisuuden puutetta Hanta kohtaan. (tama ei siis esta sanomasta muuta nafl dhikria erikseen, mutta suositeltuun sunna tekoon ei tule lisata asioita).

Viides osa-alue on ne asiat, jotka ovat sallittuja (mubaah). Tahan kategoriaan kuuluvat siis sallitut teot, joiden perusteet loytyvat shari’asta – kuten maanviljelyyn kaytetyt apuvalineet elinkeinon parantamiseksi, hienojen vaatteiden pitaminen, kauniiden kotien rakentaminen jne.

Kirjan al-Istifa’u kirjoittaja sanoi: ”Uudistus on sita, mita ei ollut Profeetan SAWS aikana.” Ibn Abd as-Salam sanoi: ”Naiden uudistusten sisalla ovat ne asiat, jotka ovat waajib eli pakollisia uudistuksia, kuten tieteet, joiden avulla Koraania voidaan ymmartaa paremmin – kuten kielioppi, kaunopuheisuus, ja muu vastaava. Tama on siksi, etta ilman niata shari’an sailyttaminen olisi mahdotonta. Mikali pakollista tulosta ei voida saavuttaa ilman tiettyja keinoja, silloin myos keinoista tulee waajib. Uudistusten joukossa on myos asioita, jotka ovat kielletyt (muharramaat), kuten lahkojen kuten Jabriyyan sanominen, ettei luoduilla asioilla ole mitaan valtaa itsella; tai Murjiyya lahkon sanomisella etta vain uskottomille on ikuinen rangaistus. Naiden lahkojen vastustaminen ja taten shari’an turvaaminen on pakollinen velvollisuus (fard kifaya). Uudistusten joukossa on niita, jotka ovat suositeltavia (manduub), kuten taraweeh rukoukset, sotavaruskuntien rakentaminen seka tasawwufin tieteen yksityiskohtainen yloskirjaaminen. Myos uudistusten joukossa on sallittuja asioita kuten hyvasta ruuasta, juomasta, vaatteista ja kodeista nauttiminen, seka vaikkapa vaatteiden hihojen laajentaminen.

Mikä on mahdollista ja mikä on mahdotonta uudistusta (bid'aa)

Mitä tulee siihen, missä on paheksuttavaa (al-Inkar) ja siihen missä ei ole paheksumista (laa yunkar) uudistuksista, totea ja tehköön Allah sinut menestyksekkääksi – että asia on aivan kuten Izzaddeen Abdas-Salaam sanoi, ”Paheksuminen tai vastustaminen liittyy on suhteessa siihen tekoon, josta on yksimielisyys sen pakollisuudetsa tai kiellosta. Joka jättää teon tekemättä jonka pakollisuudetsa on erimmielisyyttä, tai tekee teon, jonka kiellosta on erimielisyyttä (jos hän silti seuraa joitain oppineita siinä), silloin siinä ei ole estettä, paitsi jos hän seuraa oppinutta teossa, jonka laillinen asema on kumottu.”

Minä sanon, se perustuu tälle asialle, että sinun ei ole sallittua olla hyvaksymättä kenenkään uudistusta, ellet ole varma, että teko on niiden uudistusten joukosta, jotka on yksimielisesti kiellettyjä. Ja jos teko on kiellettyjen joukossa, niin silloin vastustus tulee tehdä vilpittömyydellä ja johdatustuksella, joka on yksinkertaisesti hyvän neuvon anatminen ja hyvien tekojen näyttäminen käytännössä.

Izzaddeen AbdusSalamin tarkka sanoitus on, ”Kaikki ylistys kuuluu Allahille, huomioi, että uudistuksia on erityyppisiä. Ensimmäinen tyyppi on ne, jotka shari'a on todistanut olevan hyvin suositeltavia (manduub), tai pakollisia (waajib) – mutta joita vain ei ole tehty ensimmäisten muslimien aikana. Tämä on hyväksyttyä bid'aa (bid'atu hassana). Toinen laji on ne uudistukset, jotka shari'a on todennut kielletyiksi (tahriim), tai tuomituiksi (karahaat), ja joita ei siis myöskään tehty alkuajoilla. Tämä lajike on siis pahoja uudistuksia (bid'atu qabiiha). Kolmas lajike on ne uudistukset, jotka shariäa on todennut sallituiksi (ibaahat) ja joita ei tehty alkuaikoina. Nämä siis ovat sallittuja uudistuksia (bidätu mubaahat).”

Talkhiis Ikhwan kirjassa on sanottu, ”Huomioikaa tarkoin, veljeni, Allah teitä johdattakoon – ylläoleva vastaus ja toimikaa sen mukaan. Olkaa tarkkaavaisia Herrastanne, älkää sotkeentuko mihinkään ilman Hänen johdatustaan ja laittakaa halunne shari'an alamaisiksi. Allahin Lähettiläs (Allahin siunaukset ja rauha hänelle), sanoi, 'Kukaan teistä ei todella usko ennekuin hänen halunsa ovat sen alaisia minkä kanssa minut on lähettety.' Jos te ette teoillanne pyri Allahin suosioon, te uuvutatte itsenne ja toiset.”

Myös Talkhiis l-Ikhwaanissa juuri enne ylläolevia sanoja on, ”Oi veljeni! Allah sinua johdattakoon - vastusta hrhaoppista uudistusta ja opettele erottamaan se, mikä on harhaoppista (kyetäksesi vastustamaan sitä) ja se mikä on sallittua (jotta et vastusta sitä). Tämä on siksi, että olisit turvassa Herrasi kanssa etkä tule liitetyksi mihinkään mikä on selkeästi vastustettavaa. Sille joka vastustaa sitä mitä ei ole lupa vastustaa, on aivan kuin hän olisi itse tehnyt sen vastustettavan teon, jota hän yritti estää. Siitä syystä olen tässä kirjassa pyrkinyt näyttämään eriävät mielipiteet, jotta vältyt vastustamasta sellaista mistä on erimielisyyttä (ikhtilaf). Tämä siksi, että sellaisenkin vastustaminen ei ole hyväksyttyä. Olen varoittanut sinua, koska jotkut teistä väittävät vain vastustavansa uudistuksia ja moitittavia tekoja. Olen määrännyt teille tämän, että tietävimmät teistä voivat muuttua.”

Myös Talkhiis l-Ikhwaanissa näiden sanojen edellä on, ”Joten huomioikaa, Olkoon Allah teille armollinen, kaikki uudistusten jaot ja pitäkää ne hyvin muistissanne, että huomaatte, ettei jokainen uudistus ole vastustettava. Pikemminkin se on kuten olette huomanneet. On sellaisia uudistuksia, jotka ovat hyvinkin suositeltuja (mustahaba) joista saa palkkioita. On niitä jotka on sallittuja (mubaaha) joissa ei ole palkkioita eikä rangaistusta. Sitten on ne, jotka ovat pakollisia (waajiba), joiden tekemisessä on palkkio ja joiden jättämisestä rangaistaan. Sittenon ne, jotka ovat vältettäviä (makruuh), joiden jättämisessä on palkkio ja joiden tekemisessä ei ole rangaistusta.

Jos nyt sanoisit, ”Kielletyn uudistuksen (bid'a al-muharrama) tekijästä on yksimielisesti pysttävä loitolla. Onko silloin sallittua pysyä loitolla myös vältettävää uudistusta (al-bid'a al-makruuh) tekevästä?” Minä sanon että vastus on kuten talkhis l-ikhwanissa sanotaan: ”Kaikkein selkein viesti on pysyä loitolla syyllistymästä siihen. Tämä tulee esille hänen sanoistaan, 'Loitolla pysytteleminen joka on sallittua on harhaoppises uudistajan kohdalla.' .”

Abu'l-Hasan al-maliki sanoo kirjassaan Tahqiq'l Mubaani, kertoen al-Faakihaniltä; ” On erimielisyyttä mitä Shaykh tarkoitti tässä. On sanottu, että hän tarkoitti kiellettyä uudistusta ja on sanottu, että hän tarkoitti vältettävää uudistusta.” Hän sitten sanoo:” Al-Faakihani sanoi, ' Vältettävän uudistuksen suorittajasta minulla on näkemys: Onko lupa pysyä loitolla tekijästä vai ei?.”

Tähän loppuu selitys uudistusten rajoista ja todisteistasen välttämiseksi, sen japoista, siitä mikä on vastustettavaa ja mikä ei.

Oi Allah! Tee meistä menestyksekkäitä seuraamaan Profeettasi Muhammedin Allahin siunaukset ja rauha hänelle, Sunnaa hänen asemansa kautta!